Naisille ei ole tarpeeksi turvallisia tiloja, ja Kesha on todiste
rotect Kesha ja muut luovat naiset. NYT.
Musiikkiteollisuus on keskellä suurta traumaa. Keshan meneillään oleva oikeudellinen taistelu entisen ystävän, mentorin ja väitetyn seksuaalisen väkivallan tekijän, tohtori Luken kanssa, on yksi surullisimmista paljastuksista viimeaikaisessa musiikillisessa muistissa.
Kesha on saanut rakkauden ja tuen muukalaisilta taiteilijoilta, mutta yksi surullisimmista toteutuksista koko tämän tilanteen suhteen on, että mikään ei estä sen toistumista.
James Brown ei ollut vain runouttava, kun hän väitti, että 'tämä on miehen maailma'. Musiikkiteollisuuden tapauksessa se todella on ihmisen maailma. Vain 15% musiikkiteollisuuden johdona tai johtajana työskentelevistä on naisia. Ja vain selkeämmän kuvan vuoksi hallinto ja henkilökunta käsittelevät kaikkea imagoa mainostamiseen ja jopa sopimuksia.
Tuottajien lukumäärät ovat vielä surkeammat. Vain 5% levy-levyjen tuottajista on naisia.
Joten miksi sillä on merkitystä?
Ensinnäkin on tärkeää tunnustaa se useimmat miehillä näissä tehtävissä on hyvä järki olla väärinkäyttämättä valtaansa. On paljon miesten mentoreita, jotka tarjoavat paikkoja ja tiloja suojaajilleen oppia ja luoda samalla tunteen olonsa turvalliseksi. Mutta kun tarkastellaan tilastoja, ei ole ihme, miksi Keshan kaltaiset tarinat eivät todennäköisesti ole viimeisiä laatuaan.
Musiikkiteollisuuden on puolustettava Keshaa ja yhdessä. Haluatko, että musiikkimaailma on turvallinen tila naisille? Aika todistaa se
- Eva Friedman (@Eva_Friedman) 4. helmikuuta 2016
Turvallisen tilan luominen merkitsee sellaisen ilmapiirin viljelyä, jossa naistaiteilijat tuntevat olonsa kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. Siksi on ensisijaisen tärkeää pyrkiä yhteisiin ponnisteluihin veteraaninaiteilijoiden lukumäärän tasoittamiseksi, jotka toimivat mentorina toisilleen. Tai ainakin etsiä naislevytuottajia ja -päälliköitä, jotta Keshan kaltaiset taiteilijat eivät tuntuisi painostuksi vaihtamaan taiteensa seksuaalisen suvereniteetin puolesta.
Ei ole syytä, että Keshan kaltaisen taiteilijan tulisi koskaan tuntea voimattomuutensa elämässään tai musiikissaan, ja on selvää, että tämän varmistamiseksi ei tehdä tarpeeksi.
Keshan taide on villi, kaunis ja vapaa, ja se ansaitsee vaalimisen niille, joilla on hänen tärkeimmät etunsa. On selvää, että #FreeKesha on ihmeellisestä taiteilijasta, joka ei halua sovittaa kokenut traumaansa kyvystään tehdä musiikkia. Ja meidän on kuulla hänet, kun hän sanoo tämän.
Ja kun pyrimme luomaan turvallisempia tiloja, meidän on myös alettava antaa taiteilijoille laulaa heidän kappaleita haluta laulaa. Vuonna 2012 Kesha paljasti, että hän ei pitänyt melko suositun singlen ”Die Young” lyyrisestä sisällöstä. Hän tweettoi (ja poisti), että hänen oli pakko laulaa kappale, jonka myöhemmin pidettiin 'huonolla maulla' Sandy Hookin verilöylyn jälkeen.
Syynä siihen, että meidän on huolestuttava vielä monista uusista Keshasista, on se, että musiikkiteollisuuden pöytäkirjat (varsinkin kun kyse on naisista) ovat kattava ja systemaattinen. Se on yksinkertaisesti totuus, jonka yleisesti tunnustetaan, että nämä taiteilijat eivät omista imagoaan, musiikkiaan tai arvokkuuttaan. Meidän on vain tutkittava Britney Spearsin, Tinashen, The Dixie Chicksin tai Rita Oran kaltaisia tykkää nähdäksemme, kuinka musiikkiteollisuus kohtelee naisartisteja - erityisesti äänestettyjä.
Päivän lopussa Keshan tapaus on klaksonipuhelu. Voimme vain toivoa, että hän tulee koko koettelemuksen koettelemuksen toiselle puolelle ilman pysyviä psykologisia arpia. Sillä välin, kun säveltsimme ja osoitamme tukemme, voimme myös alkaa melua tarpeesta luoda turvallisempia tiloja lahjakkaille taiteilijoille, kuten Kesha Rose.
