• Mielipideviihdettä

Vakeel Saab suoratoisto Amazon Prime -videossa: Kuinka Pawan Kalyan pärjää Ajithia, Amitabh Bachchania vastaan ​​Pink-versiossa

Vakeel Saab on Hindi-elokuvan Pink uusintaversio. Ohjaaja Aniruddha Roy Chowdhury ja käsikirjoittajat Shoojit Sircar, Ritesh Shah eivät olisi koskaan uskoneet, että jopa raittiista aiheesta, kuten Pink, voidaan tehdä sankariilotteluharjoituksia.

Vakeel Saab suoratoistaa Amazon Prime Videossa.

Telugu-tähti Pawan Kalyanin uusin elokuva Vakeel Saab aloitti suoratoiston Amazon Prime Videossa perjantaina. Elokuvantekijät siirsivät elokuvan digitaalista ensi-iltaa eteenpäin sen jälkeen, kun elokuvan pitäminen teattereissa tuntui turhaksi raivoavan pandemiaan nähden.

Elokuvan teatteriesitys oli enemmän tai vähemmän siitä, että ankarat fanit saivat näyttää ehdottoman rakkautensa Pawan Kalyania kohtaan, joka oli kadoksissa valkokankaalta noin kolme vuotta. Ja se saavutettiin. Elokuva julkaistiin 9. huhtikuuta ahtaalle talolle Telugun osavaltioissa huolimatta koronaviruksen toisen aallon intensiteetistä. Ja tämä elokuva oli suunniteltu yksinomaan teatteritunnelmaan. On vaikea tulla hysteeriseksi jokaisesta Pawanin lausumasta rivistä katsoessaan kotona yksin tai vanhempien perheenjäsenten kanssa.

Vakeel Saab on Hindi-elokuvan Pink uusintaversio. Ohjaaja Aniruddha Roy Chowdhury ja käsikirjoittajat Shoojit Sircar, Ritesh Shah eivät olisi koskaan uskoneet, että jopa raittiista aiheesta, kuten Pink, voidaan tehdä sankariilotteluharjoituksia. Sen piti olla ajatuksia herättävä elokuva, joka rohkaisee ihmisiä lakkaamaan näkemästä maailmaa mustavalkoisena. Ja sen piti opettaa ihmisiä kunnioittamaan tytön oikeutta hylätä läheisyys riippumatta ajasta ja paikasta, jossa hän on.

Pink keskittyi kolmen itsenäisen tytön taisteluihin, joita näyttelevät Taapsee Pannu, Kirti Kulhari ja Andrea Tariang. Ja elokuvantekijät olivat tehneet Amitabh Bachchanin näyttelemästä miespäähenkilöstä niin tylsän ja surullisen kuin pystyivät. Elokuvan lopussa näemme vihdoin Bachchanin hahmon suuttuvan ja liikuttavan lihaksiaan, kun hän puhuu oikeudessa.

Ja hyvistä aikomuksista ja tietoisena Pinkin käsittelemien aiheiden tärkeydestä Ajith päätti tehdä tämän elokuvan uudelleen tamiliksi. Sillä hän halusi käyttää tähtiään vahvistaakseen hyvää viestiä. On kuitenkin myös eräänlaista jumalanpilkkaa olla ottamatta huomioon tähden fanikunnan tunteita ja odotuksia.

Joten ohjaaja H. Vinoth teki joitain muutoksia Amitabh Bachchanin hahmoon. Nyt hahmoa voidaan kiusata. Mutta se ei voi olla fyysisesti heikko, koska Ajith oli nyt kirjoittamassa roolia. Vinoth antoi taustatarinan Ajithin Bharath Subramaniamille, joka evättiin Bachchanin Deepak Sehgalilta vaaleanpunaisella. Tarina kertoo meille, miksi Bharath muuttui kiusatuksi sieluksi ja selittää hänen nykyisen tilansa. Ja tietysti ohjaaja oli asettanut kerrontaan toimintakohtauksen osoittaakseen Bharathin fyysisen kyvyn.

Kun Vinoth täyttää suuren tähtielokuvan oppikirjaparametrit, Nerkonda Paarvai -elokuvan toisessa puoliskossa hän palaa uskolliseksi alkuperäiselle elokuvalle. Painopiste palaa kolmeen tyttöön Shraddha Srinathiin, Abhirami Venkatachalamiin ja Andrea Tariangiin ja heidän oikeuteensa sanoa ei. On tärkeää huomata, että Vinoth ei muuttanut elokuvan kolmen tytön sosiaalista ja kulttuurista taustaa. Ja Ajith palaa olemaan tylsä ​​ja surullinen asianajaja joksikin aikaa ennen kuin hän pitää tulisen puheen alleviivaten lausetta: ei tarkoittaa ei.

Vakeel Saab sijoittuu kuitenkin eri genreen, sävyyn ja universumiin verrattuna Pink ja Nerkonda Paarvai. Ohjaaja Venu Sriram asettaa Pawanin asianajajan Satyadevin elokuvan keskiöön, kun taas kolme naishahmoa, jotka olivat Pinkin ja Nerkonda Paarvain sykkivä sydän, ovat vain hädässä olevia tyttöjä. Hän myös muuttaa naishahmojen sosiaalista ja kulttuurista taustaa saadakseen heidät näyttämään miellyttävämmiltä. Toisin sanoen ohjaaja näyttää olleen ajatellut, että yleisö ei välttämättä juurruta naisiin täysin, jos tekee heistä hyvin itsenäisiä ja vahvoja. He voisivat olla riippumattomia ja nauttia täysin moraalisesta tukestamme niin kauan kuin he ovat kunnioitettavan kotitalouden naisten tavanomaisen määritelmän mukaisia.

Venu Sriram lainaa voimakkaasti Bharath Subramaniamin luonnehdintaa ja vahvistaa sankaruutta anteeksipyydemättä. Hän poikkeaa Pinkistä täysin ja muuttaa sen telugu-version elokuvaksi perinteisestä sankarista, joka puolustaa avuttomien naisten kunniaa. Hän myös hämärtää rajat Pawan Kalyanin tosielämän persoonallisuuden ja hänen hahmonsa välillä. Sen sijaan, että tekisi elokuvan naisten oikeuksista, siitä tulee tavallaan propagandaelokuva, jossa Pawan lupaa puolustaa kaikkea naisten oikeuksia.